A-juniorit monessa mukana
Julkaistu: 26.07.2021 00.00

A-juniorit monessa mukana

Seuran hallitus, futiskoulun ohjaajat, kesäleirin ohjaajat, edustusjoukkueen avustaminen, valmennus nuorimmissa ikäluokissa…siinäpä hyvä lista eri osa-alueita joihin seuran vanhimmat juniorit ovat seurassa levittäytyneet.

Pari aivan lähiaikojen tapahtumaa osoittaa, että jotain on tehty oikein ja hyvin. Reilu viikko sitten päättyneessä Helsinki Cupissa olivat A-junioreiden Eero Koskenvesa ja Mikael Tammilehto peluuttamassa seuran nuorimpia 2014-15 syntyneitä tyttöjä ja poikia. He ovat toimineet mukana joukkueen valmennuksessa jo jonkin aikaa. Eero ja Mikael ovat itse aloittaneet oman Helsinki Cup taipaleensa samoilla areenoilla PPV:n paidassa ja samalla ’kaikki pallon perään’ -pelisysteemillä.


Toinen hyvä esimerkki on aivan muutama päivä sitten kun A-junioreiden Joni Könkkölä esiintyi ensimmäisenä A-juniorina miesten edustusjoukkueessa, kun pyyntö tuli. Eikä ollut mitenkään heikko debyytti sillä hienon yksilönsuorituksen päätteeksi Joni teki PPV:lle 4-0 johtomaalin. Ottelu Kilo IF/1 -joukkuetta vastaan päättyi PPV:lle 5-2. Junioriputkesta miesten edustusjoukkueeseen siirtymisen tulisi tietenkin olla normaali jatkumo, mutta se ei ole mitenkään itsestään selvää kun joukkueet kamppailevat jo pelkästään siitä, että pysyisivät kasassa edes lähelle putken päätä. Valitettavasti monen joukkueen tarina päättyy jo heti toisella kymmenellä.

Nämä edelliset esimerkit ja kaikki muukin em. A-junioreiden toiminta seurassa on elintärkeää jatkuvuutta johon tulisi panostaa voimakkaasti kaikissa joukkueissa. Vapaaehtoisten isien ja äitien panos loppuu yleensä siihen, kun oma lapsi lopettaa pelaamisen seurassa – ennemmin tai myöhemmin. Muihin seuroihin siirtyminen uusien haasteiden perässä ei myöskään tule mihinkään häviämään, mutta siirtyvät pelaajat pitäisi saada kiinnitettyä seuran henkeen jo siinä vaiheessa siinä määrin, että paluumuutto olisi aina hyvä, helppo ja erittäin mahdollinen vaihtoehto. Sydän täytyy saada sykkimään punaista jo pienemmissä ikäluokissa. Haastavaa, mutta mahdollista. Näin on tapahtunut meilläkin A-junioreissa.

Noissa tekstin alussa toimivissa tehtävissä olevat A-juniorit ovat useimmat olleet seurassa jo nuorimmista ikäluokista lähtien. PPV/03 (nyk. A-juniorit) perustettiin elokuussa 2008 ja sieltä on joukkueessa pelaajia kasvatettu seurahenkeen ja seuraan sitoutumiseen monilla tavoin. Kasvatettu ylpeyttä meidän joukkueesta ja pienestä seurasta, jota on vastustajien on helppo aliarvioida ja väheksyä – mikä PPV? Monille ilkkujille karvas vastaus on tullut päätösvihellyksen jälkeen. Sydän on siis laitettu sykkimään punaista jo polvenkorkuisena. He ovat kasvaneet hyvässä, kannustavassa ja yhteishengeltään terveessä, perinteisessä PPV-hengessä. Joukkueen tehtävä on tässä erittäin tärkeä, sillä seuran yhteisöllisyyden kasvattaminen on tänä päivänä erittäin vaikeaa. Olosuhteet joukkueessa: kuinka pelaajat otetaan vastaan, kuinka heitä kohdellaan, niinä vaikeinakin hetkinä, ollaan kiinnostuneita ihmisinä, luodaan säännöt toiminnalle, niin pelaajille kuin vanhemmille, otetaan myös vanhemmat huomioon ja osallistutetaan heitä, jotta myös he voivat tuntea kuuluvansa omalla tavallaan joukkueeseen. Asioilla pitää olla merkitystä. Ei missään nimessä pidetä vain kentänreunalla seisovina, hyödyttöminä rahapusseina.

Liian usein kuulee sitä, että kysyttäessä pelaajien vanhempia erilaisiin vapaaehtoisiin tehtäviin vastaus on, että ”paljonko pitää maksaa, ettei tarvitse osallistua?”. Surullista. Yhteisöllisyys ja yhteisen asian eteen tekeminen eivät ole tätä päivää. Sitä ei ainakaan yhtään edesauta edellä mainitsemani asia, että vanhemmat ovat mielenkiintoisia vain maksajina. Kuitenkin monet vapaaehtoisina toimineet vanhemmat ovat kertoneet, että kun pelaaja on syystä tai toisesta lopettanut pelaamisen kokonaan on vanhemmille ollut vaikeaa irrota hyvästä yhteisöstä ja ihmisistä siellä. Vuosien varrella moni huomaa sitoutuneensa joukkueeseen ja seuraan erittäin vahvasti ja luopuminen on vaikeaa. Samalla tavalla se pitäisi olla vaikeaa myös sille juniorille, jolle joukkueen pitää olla paikka, jossa on hyvä olla ja johon on hyvä tulla. Siksi erityisesti nuorten sitominen omaan seuraan on erittäin tärkeää. Jatkuvuus tulee pitkälti sieltä. Seuran tulee olla hyvin organisoitu, hyvin hoidettu, toimiva yhteisö joka osa-alueella. Kuten sanottua, niin se on tänä päivänä erittäin haastava tehtävä ja kaikkea ei voi sysätä hallituksen tai sen yksittäisten toimijoiden päälle vaan se pohjatyö tulee tehdä jo joukkueessa.

Uskaltaudun sanomaan, että nykyisissä A-junioreissa asia on hoidettu mallikkaasti. Välillä ovat joukkueen taustat ovat saaneet heittää volttia ja tehdä töitä hartiavoimin, että joukkue on pahimpina vuosina saatu pidettyä kasassa. Mikään ei ole tullut helposti, mutta kuitenkin joukkue on pidetty nyt kasassa kohta 13 vuotta ja koko junioriputki on periaatteessa viety läpi. Kaikki vuosien varrella joukkueen taustalla toimineet ovat omalta osaltaan tehneet hyvää työtä, että joukkue eläisi ja voisi hyvin. Paljon on omia tunteja palanut joukkueelle, mutta sanoisin omalta osaltani, että yksikään tunti ei ole ollut turha. Monille pelaajille varsinkin valmentajat ovat olleet heti seuraava auktoriteetti vanhempien jälkeen ja mahdollisesti päiväkodin tädin rinnalla. Ja kun monen pelaajan kasvua on nyt seurannut toistakymmentä vuotta voi todellakin olla ylpeä siitä, että ehkä pienen pieni ripaus hänen persoonastaan ja arvoistaan on tullut myös joukkueen kautta. Hienoja, nyt jo kohta nuoria aikuisia pelaajista onkin kasvanut ja toivottavasti tehty hyvä siirtyy eteenpäin, ja he ovat monessa mukana jatkossakin, niin seurassa kuin omassa elämässään muutenkin. Sydän sykkii punaista!

Kaikki edellä esitetyt asiat ovat vain ja ainoastaan allekirjoittaneen ajatuksia ja mielipiteitä. Eivät siis edusta mitään joukkueen tai sen muiden taustahenkilöiden yleistä mielipidettä esitetyistä asioista.

Petri Riikonen
Joukkueenjohtaja - A-juniorit (2008-)
Vastuuvalmentaja (evp) - A-juniorit (2008-2020)

Seuran uusimmat