Mistä olemme peräisin? – Katkelmia seuran alkuvuosista
30.11.2019 21:45 Uutiset / Pääsivusto

PPV-lehteä on julkaistu seuran alkuvuosista saakka

Pajamäen Pallo-Veikot täytti 50 vuotta 29.11.2019.

On kerrassaan hienoa, että tämän 50-vuotiaan seuramme historiaa löytyy vanhoista PPV-lehdistä, vieläpä omilta nettisivuiltamme, jonne suurin osa lehdistä on koottu. Vain tekojemme kautta opimme tietämään, mitä olemme.

Ja historiaa tosiaan tällä seuralla riittää. Menestystä, mitaleja ja mestaruuksiakin on mukana, mutta se tärkein ja hienoin anti, jota seuramme toiminta on vuosien saatossa ihmisille antanut, on tiivis yhteisö ja tervehenkinen harrastus hyvässä porukassa.

Palataanpa ajassa taaksepäin seuran alkuvuosiin ja sen ajan PPV-lehtiin. Miten seura sai alkunsa? Ja mitä kaikkea seuran alkuvuosina tapahtui?

Tiesitkö, että PPV piti vuosina 1976–78 Pajamäessä nakkikioskia seuran toiminnan rahoittamiseksi? Tai että seurassa toimi jo alkuvuosina naisten joukkue?

Seuran perustaminen: Vuosien varrelta – PPV-lehti 1973

"Vaikka Pajamäen Pallo-Veikot r.y. perustettiin vasta v. 1969, niin oman seuran perustamiseen tähtäävä toiminta aloitettiin jo vuosia aikaisemmin, nimittäin 1960-luvun alkupuoliskolla. Aluksi pelattiin ns. talojen välisiä jalkapallo-otteluita ja pidettiin samankaltaisia yleisurheilumittelöitä. Vuonna 1966 päätettiin yhdistää voimat ja pääasiassa kahdesta talosta, Pajamäentie 9:stä ja Poutamäentie 15:stä, saimme kokoon riittävän määrän pelaajia ja pääsimme pelaamaan Pitäjänmäen Tarmoon omana B-juniorijoukkueena. Vaikka pelaajamateriaali oli koottu niinkin suppealta alueelta, menestyimme varsin hyvin Helsingin piirin B-junioriluokassa ja sijoituksemme oli kolmas yhdeksänjoukkueisessa lohkossa. Joukkuemme puolustus oli kova, mistä oli osoituksena vain kuusi päästettyä maalia.

Seuraavana vuonna olimme ensimmäistä vuotta A-junioriluokassa, joten menestys jäi heikommaksi kuin edellisenä vuonna. Kymmenestä ottelusta tuli neljä voittoa, yksi tasapeli ja viisi häviötä maalisuhteen jäädessä negatiiviseksi lukemin 18–26.

Myöskin seuraavana vuonna menestys jäi heikoksi osittain sen vuoksi, että meidät oli sijoitettu kovempaan lohkoon kuin edellisenä vuonna. Kaudesta -68 oli tuloksena vain yksi voitto kahdeksasta ottelusta. Koska vuosi 1968 oli viimeinen juniorivuotemme, joukkueemme olisi seuraavalla pelikaudella hajoitettu useaan eri joukkueeseen ja koska alkuperäinen Tarmossa pelaamisen ehtomme oli saada pelata kaikki samassa joukkueessa, päätimme erota Pitäjänmäen Tarmosta.

Uudeksi seuraksemme tuli Talin Urheilijat, jossa saimme pelata täysin omana joukkueenamme. Kauden 1969 pelasimme piirin IV luokassa hyvällä menestyksellä. Ennen piirinsarjan alkua otimme osaa Suomen Cupiin, jossa voitimme ensimmäisen ottelun HuPaa vastaan ja toisella kierroksella hävisimme Gnistanille. Piirinsarja meni osaltamme hyvin, sillä seitsemästä ottelusta voitimme kaikki maalisuhteenkin olles- sa 18–4. Tämän jälkeen pelattiin piirin IV-luokan piirinmestaruudesta cup-me- netelmällä. Ensimmäinen ottelumme Otson 3:a vastaan päättyi voitoksemme 1- 0, joten seuraava ottelu oli semifinaaliottelu. Tämän ottelun hävisimme niukasti HJK:n nelosta vastaan 0-1, joten sijoituksemme H:gin piirin IV luokassa oli hyvä pronssisija. Tähän kauteen päättyikin pelimme 'vieraiden lippujen alla', sillä perustimme Pajamäkeen oman jalkapalloilun erikoisseuran 29.11.1969. Tähän mennessä olimme ehtineet pelata yhdessä viitisenkymmentä virallista ottelua, joten pelikokemusta oli jo jonkin verran.

Jo ensimmäisenä vuonna seura otti ohjelmaansa junioreiden koulutuksen. Jukka Kasurinen ja Vesa Särkijärvi aloittivat sen työn, joka jo tähän mennessä on tuottanut varsin mittavia saavutuksia.

– –

Jo perustamisesta lähtien on seuramme päämääränä ollut tehokas juniorikoulutus. Tässä tavoitteessamme olemme melko hyvin onnistuneet, sillä olemme saaneet runsaasti oman kaupunginosamme nuorisoa jalkapalloilun ja seuratoiminnan piiriin. Tästä on osoituksena seuran jäsenmäärän kasvu muutamassa vuodessa puoleentoistasataan. Tästä kokonaismäärästä on yli puolet juniorijäseniä. Seuramme pyrkimyksenä onkin ensisijaisesti kasvattaa ja opastaa nuoria pelaajanalkuja jalkapalloilun vaikealla saralla, ja kun 'vanhat parrat' siirtyvät sikaariportaaseen, niin mikä olisikaan mukavampaa kuin nähdä seu- ran omia kasvatteja jatkamassa sitä työtä, minkä me olemme joskus aloittaneet."



PPV-lehdessä 1973 ilmoitettiin seuran toiminnan tarpeista. Monia näistä tarvitaan seuramme toiminnassa edelleen.

Pieni mutta vaatimaton katsaus PPV:n suureen mutta mahtavaan historiaan – PPV-lehti 1984 (kirjoittanut Markku Rönkkö)

"Pajamäen Pallo-Veikot on nyt 15 vuoden ajan kilvoitellut hiekka- ja nurmikenttien
kuninkuudesta.

Kaikkina näinä vuosina on seuran toiminnasta voinut aistia aidon helleenisen urheiluhengen.

Sen ylevä periaate kuuluu seuraavasti:

"Tärkeintä ei ole voitto vaan vastustajan perinpohjainen lyöminen. "

Mutta mistä kaikki oikein alkoi?

Alussa oli sana.

Se sana oli pojat.

Pihan pojat.

Pajamäen pojat.

He olivat joukko 14- 17- vuotiaita kloppeja, jotka ajattelivat, että maailmassa on muitakin nautinnonaiheita kuin keskiolut, hameväki ja tupakki.

Nämä tervehenkiset pojat halusivat perustaa oman urheiluseuran.

Mutta ikävä kyllä he sattuivat asumaan eräässä sääntöjen ja holhouksen luvatussa maassa, missä kaikki mikä on kliffaa hei, on myös kiellettyä.

Nuoruus oli heillä esteenä, täysi-ikäinen kun ei ollut kukaan.

Onneksi kuitenkin apu löytyi aivan Wossikan kulmilta.

Nimittäin Pitäjänmäen Tarmo antoi pojille mahdollisuuden pelata itsenäisenä joukkueena seuran B- junioreissa .

Silloin elettiin vuotta 1966.

Ja vuoteen -69 asti pojat sitten Tarmon riveissä pelasivatkin.

Pelasivat aina siihen saakka, kunnes ylittivät juniori-ikärajan.

Tällöin oli edessä seuran vaihto .

He siirtyivät nyt Talin Urheilijoihin, edustivat sitä kaudella -69 .

Mutta tällainen palkkarenkinä pelaaminen ei poikia tyydyttänyt.

Varsinkin kun pinnarahat olivat aivan naurettavan pieniä.

Siksi ajatus omasta seurasta kihahti uudelleen kaikkien päähän.

Ja nyt oli ajatuksella myös kantavuutta, sillä osa porukasta oli jo täysi-ikäistä.

Eli laillisen edesvastuun ja yhteiskuntajärjestyksen mukaan kelpoa väkeä omaa seuraa perustamaan.

Ja sitten viimeinkin, lauantaina 29 marraskuuta -69 PPV näki päivänvalon.

Odotusaika oli ollut poikkeuksellisen pitkä. Se ei ollut yhdeksän kuukautta vaan reippaat kolme vuotta.

Mutta synnytys meni silti hyvin ja lapsi oli terve ja kaunis ja lapsen isät onnellisia ja liikuttuneessa tilassa, etenkin loppuillasta.

Ketkä sitten olivat nämä isähahmot, jotka silloin kokoontuivat Pajamäen kerhohuoneessa, jonka tunkkaisessa ilmassa leijui suuren urheilujuhlan tuntu.

He olivat Rauno, Reima, Vesa ja Jarmo Särkijärvi, Jukka Kasurinen, Antero Lehto, Jouko Lahtinen, Markku Granlund, Ari Kosonen, Timo Ruutu, Ari Kiviniemi ja Harri Lindholm.

Heitä on PPV:n lapsien kiittäminen.

Vuosien mittaan he ovat esimerkillään kasvattaneet junioreita ja siinä työssä kasvaneet myös itse, vyötärönseudulta varsinkin.

– –

Seuran historiaa on leimannut paitsi taistelu avuttomia vastustajia vastaan, siinä sivussa ikuinen kamppailu talousvaikeuksien voittamiseksi.

Arvokasta tukea ovat onneksi antaneet PPV:n Tuki, Pajamäki-seura, Lions Club ja muut yhdistykset.

Eikä seuran johtokunta ja itse pelaajatkaan ole asiassa ansiottomia.

Omalla työllä, omasta selkänahasta, on revitty rahaa kaikiila keinoilla, joita on keksitty.

On järjestetty talkoita, kerätty jätepaperia, jaettu mainoksia, pidetty erilaisia kinkereitä, julkaistu omaa lehteä.

Lisäksi on tutustuttu työ- ja yöelärnään ja porilaisenkäryihin omassa nakkikioskissa.

Ja kaikkea muutakin on tehty, jotta jotakin olisi voitu tehdä.

Mitä se on?

Autoa ei olla ostettu eikä huvilaa laitettu, mutta kuntolomia ollaan pidetty ja kierretty vähä rnaailmaa.

Meidät muistetaan kaikkialla Suomessa. Ja ulkomailla Ruotsissa. Moskovan läänikin on läpikoluttu, Eesti on On My Mind ja yhä vielä Tanskan tytöt päätään puistavat.

Saavutuksia siis on.

Ja tässä tärkeimmät jalkapalloilulliset: Nousu piirinsarjan kolmannesta luokasta, viidakkoluokasta, liiton kolmanteen divisioonaan, pelimiesten divisioonaan. Lisäksi on piirinsarjan lohkovoittoja, talvisarjan voittoja, voittoja kovista joukkueista kuten Kiffenistä.

On III divisioonan seurojen Helsingin piirinmestaruus ja Helsingin piirinrnestaruus B-junioreissa
joukkueella, joka menestyi kiitettävästi myös junioreiden SM-sarjoissa.

Kyseisestä porukasta lehdistö kirjoitti seuraavasti: "Rautaisin sakki koko Euroopassa. Ja lihavin.

Saavutukset ovat siis varsin mittavia.

Ja niihin meitä ovat luotsanneet monet henkilöt.

Mainittakoon heistä tässä seuran sielu Jukka Kasurinen ja yleismies Osmo Väistö, joka on osannut kiteyttää koko valmennuksen laajan alueen pariin sanaan: 'Tsemppiä, jätkät!'"



PPV:n alkuaikojen keskeisiä johtokunnan jäseniä. (PPV-lehti 1979)

B-juniorit: Matkalla maineeseen – PPV-lehti 1975


Piirimestaruuden 1974 voittanut PPV:n B-juniorijoukkue. Takarivi vasemmalta: maalivahtivalmentaja Vesa Ahlstrom, Kaj Klockars, Raimo Halonen, Timo Torkkeli, Jari Sokajarvi, Risto Pohjanpalo, Arto Jeramo, llkka Kuhakoski, Klaus Kankkunen, llkka Sinisalo, Kalle Soikkanen, Tomi Ristola ja valmentaja Jukka Kasurinen. Alarivi: Kari Rouvinen, Kari Leisvaara, lsmo Arponen, Pertti Rantamaki, Jussi Peho, Markku Rönkkö ja Jarmo Salo.

"Kausi -74 oli menestyksekkäin Pajamäen Pallo-Veikkojen viisivuotisen historian aikana. PPV:n perustamisesta lähtien toiminnan keskipisteenä ollut juniorityö tuotti seuran ensimmäisen piirinmestaruuden.

Helsingin parhaat B-juniorimme tuottivat yllätyksen myös SM-sarjassa selviytymällä loppusarjaan ja siinä kuudenneksi.

Hyvähenkiseen junioriryhmään ei suurseurojen harjoittama värväyspolitiikka ole tehonnut ja muutamat voittoisista nuorista ovat jo täIlä kaudella mukana kartuttamassa IV divisioonassa pelaavan edustusjoukkueenkin pistetiliä. Tulevaisuudessa PPV kipuaa näiden pelaajien avulla sarjaportaikoissa huomattavasti ylöspäin."

Nappuloista kypsymässä pelimiehiä – PPV-lehti 1975

Pajamaen Pallo-Veikot täytti viime syksynä viisi vuotta. Toiminnan keskipisteena on seuran perustamisesta lähtien ollut juniorityö, joka aluksi tulosten valossa oli varsin vaatimatonta, silla pelaajamateriaalin niukkuus esti nopean rynnistyksen pallistien parrasvaloihin.

Hiljaa hyvä tulee, sen saimme havaita viime syksynä. Pirkkolassa B-junioriemme lyötyä HJK:n Helsingin piirin finaalissa.


PPV:n B-juniorit päihitti pisteen erolla HJK:n ja voitti piirimestaruuden.

Mestaruutemme osoittaa, että myos uudemmilla seuroilla on mahdollisuus kehittyä isoisten tasolle, kunhan voivat välttää suurseurojen harjoittaman värväyspolitiikan.

Pienelta alueelta koottu joukkue on myos yhtenäinen, hyvähenkinen ja yritteliäs, sen saimme viime kauden aikana todeta moneen otteeseen.

– –

Loppuottelu piirin mestaruudesta HJK:ta vastaan oli erittäin tasainen ja vauhdikas. Ratkaisu tuli pelin 12. minuutilla, kun Ilkka Kuhakoski ampui suorasta vapaapotkusta pelin ainoan maalin. Piirin otteluiden lisäksi PPV/B yllätti myös liiton SM-kilpailussa raivaamalla vaikeasta alkulohkosta huolimatta tiensä loppusarjaan ja siellä kuudenneksi.

Sarja kävi monien matkaotteluiden vuoksi tietysti raskaaksi pikkuseuran kukkarolle, mutta siitä saatuja niin pelillisiä kuin henkisiäkin kokemuksia on pidettävä korvaamattomina.

Tulevaisuudessa on myöskin tähtäimen asettaminen helpompaa, kun nyt tiedämme, mihin pystymme ikäluokkamme valtakunnallisellakin tasolla.

Joukkueen parhaina pelaajina ovat olleet maalivahtikapteeni Pertti Rantamäki, toppari Arto Jeramo, keskikentän Risto Pohjanpalo ja eturivin Jussi Peho.

Parhaina maalintekijöinä olivat viime kaudella Ilkka Kuhakoski 21 maalia ja Ismo Arponen 16 maalia.

Edellä mainittujen lisäksi ovat seuraavat pelaajat olleet tuomassa PPV:n ensimmais- ta piirinmestaruutta: Kaj Klockars, Markku Rönkkö, Klaus Kankkunen, Timo Torkkeli, Jarmo Salo, Tomi Ristola, Kalle Soikkanen, Raimo Halonen, Kari Leisvaara, Kari Rouvinen, Ilkka Sinisalo ja Jari Sokajarvi.

Suurin osa joukkueesta edusti seuraamme jo vuonna 1970 nappulasarjoissa.

Joukkuetta on valmentanut Jukka Kasurinen ja maalivahtivalmennuksesta on huolehtinut Vesa Ahlström."

Vuodet kultavat muistot – PPV-lehti 1986

"Vuonna 1974 alkoi kova treenaaminen jo näkyä. Jukka Kasurinen sai joukkueen hitsatuksi hyvin yhteen ja B- junnut pelasivat jo B-junioreiden SM-sarjassa itselleen kuudennen sijan.

Samana kesänä otettiin Palloliitosta seuraamme yhteyttä. Bulgarialainen Sofian piirijoukkue halusi pelata ottelun Suomessa jotain tasoaan vastaavaa joukkuettavastaan. Ottelua tarjottiin B-junioreillemme. Olimme tietysti imarreltuja saamastamme tarjouksesta ja suostuimme oitis. Kirjeenvaihtoa käytiin parin kuukauden ajan välillä Pajamäki-Sofia. Ja millä kielellä? No, tietysti serbokroatian kielellä. Ykkösjoukkueessamme pelasi tällöin eräs jugoslavialainen, joka antoi apuaan em. kielen käännöstehtävissä.

Bulgarialaiset tulivat ja ottelu pelattiin Pallokentällä lukuisan katsojajoukon silmien edessä. Ottelu päättyi niukasti 0-1 vieraille. Vieraskoreuttako?"


PPV:n menestyksekkäät B-juniorit pelasivat Pallokentällä bulgarialaisvieraita vastaan.

Edustusjoukkue: Palloliiton divisioonissa – PPV-lehti 1979

"Ensimmäinen vuosi Palloliiton IV divisioonassa 1973 sujui heikosti. Putoamiselta vältyttiin vain yhden pisteen marginaalilla. Talviharjoittelu jäi valmentajan puutteessa vähäiseksi ja syksyllä pelaajien kunto petti. Keväällä pelaajavalmentajaksi tullut Reijo Ojanen joutui peleissä käyttämään yli 20 pelaajaa, joten "valmennusrengastakin" oli turhan paljon.

– –

Talvella 1974 tuli talvisarjassa kolmas sija. Pirkkola Cupissa keväällä voitettiin Pallokerho 35:n A-nuoret 3–0, mutta hävittiin saman seuran edustusjoukkueelle 1–2. Piirinsarjan II luokassa hävittiin kaikki kuusi ottelua, mutta onneksi luokasta ei pudottu, koska IV divisioonassa sarjapaikka säilyi jälleen tiukan taistelun jälkeen.

Seuran alkuperäisestä perustajajoukosta monet olivat siirtyneet jo reserviin ja valmentaja Reijo Ojasta haittasi pelaajamateriaalin kapeus. Seuran B-junioreista tosin jo ensimmäiset (Timo Torkkeli, Arto Jeramo, Ismo Arponen, Risto Pohjanpalo ja Pertti Rantamäki) pääsivät kokeilemaan taitojaan muutamassa miesten ottelussa. Seuran kantavia voimia olivat silti vielä kokeneet Jouko Metso ja Reima Särkijärvi sekä koko ajan kehittyvät Jouni Vilermo ja Harri Lindholm.

Nousu III divisioonaan

Vuosi 1975 ei alkanut mitenkään erikoisesti. Talvisarja meni tavanomaisesti harjoituksena ja keväällä Pirkkola Cupissa hävittiin HIFK:n A-nuorille 0–1. Piirinsarjassa saatiin kesällä 5 ottelussa 4 pistettä.

Tavoite oli asetettu IV divisioonan otteluihin. Jukka Kasurinen johti tiukkaa valmentautumista syksystä asti ja uusi Talin Pallohalli paransi harjoitusmahdollisuuksia.

Sarjaohjelma oli laadittu niin hyvin, että viimeisellä kierroksella syyskuisena sunnuntaina kohtasivat Karjaalla BK-46 ja PPV. Pajamäkeläisille riitti tasapeli nousuun. Peli oli raivokasta taistelua alusta loppuun, koska karjaalaisten oli pakko voittaa. PPV:n puolustus maalivahti Jouni Vilermon johdolla piti hyvin ja ottelu päättyi 0–0.

Yksi tavoite PPV:n historiassa oli taas saavutettu. Seura oli noussut jo III divisioonaan. – – Jukka Kasurinen oli luonut taktiikan lujan puolustuksen varaan ja nousu tuli humoristisella maalisuhteella 24-14.

Tämä joukkue nousi sarjaporrasta ylemmäs 1975.

Uudet miehet joukkueeseen – Putoaminen

Vuonna 1976 Jukka Kasurinen keskittyi PPV:n A-nuorten valmentamiseen kohti SM-loppusarjaa. Nuoria ei siksi myöskään voitu paljoa käyttää III divisioonan peleissä. Seuran edustusjoukkueen valmentajaksi kiinnitettiin espanjalaissyntyinen Manuel Gerpe, joka oli aikoinaan valmentanut mm. Turun Palloseuran mestaruussarjajoukkuetta.

PPV:n joukkue koki täyden mullistuksen. Talvella 1975–76 siirtyi seuraan lähes 20 pelaajaa. III divisioona alkoi loistavasti. PPV voitti Käpylän Pallon 4–3, Hongan 2–1 ja Tikkurilan Palloseuran 4–3. – – Pian palattiin karuun todellisuuteen. Valmennus ei ollutkaan kyllin tehokasta.

Syksyllä Manuel Gerpe erosi valmentajan tehtävistä. PPV oli luisunut putoamisvaaraan, mutta putoamiselta onneksi vältyttiin.

Vuonna 1977 PPV pelasi toisen kautensa III divisioonassa. Jukka Kasurinen palasi valmentajaksi.

– –

Kesä 1977 aiheutti pettymyksen. – – III divisioona lähti alusta asti kankeasti liikkeelle. Tappiot seurasivat toisiaan ja kauden päätyttyä oli saldona vain yksi voitto ja viisi tasapeliä. Tervemenoa takaisin IV divisioonaan.

Paluu III divisioonaan

IV divisioona sujui hyvin myös syksyllä 1979. – – Lohkovoitto tuli ylivoimaisesti.

III divisioonan karsinnoissa oli vastassa Toukolan teräs. Ensimmäinen osaottelu Pallokentän Saharassa voitettiin 2–1. Toisessa ottelussa riitti tasapeli 0–0. Käpylän kentällä se myös pelattiin! Maalivahti Harki oli erinomaisessa kunnossa."


Seura lähtee mukaan piirin mimmiliigaan – PPV-lehti 1975

"Lukuisista kyselyistä ja jopa painostuksesta johtuen on Pajamäen Pallo-Veikot päättänyt perustaa myös naisjoukkueen.

Perustava kokous pidettiin jo sunnuntaina. 23. maaliskuuta Talin keilahallilla. Paikalle saapui 12 toinen toistaan viehattävämpää neitosta. Koska paikalla olleet kertoivat vielä muutamista muista jalkapalloilusta innostuneista mimmeistä, päätettiin tällä joukolla lähteä mukaan piirinsarjaan.

Ensirnmaiset harjoitukset pidettiin Talin kuplahallissa huhtikuun ensimmäisenä päivänä ja kaikki sujui joukkueen valmentajan Juhani Tevilinin mukaan hyvin.

- Kukaan ei esimerkiksi loukkaantunut ensimmäisellä kerralla, totesi Tevilin rohkaisevasti.

- Sovimme heti alkuun, ettei tarkoituksena ole pyrkiäkään valmentautumaan huipputason mimmijoukkueeksi, vaan ainoastaan pelailla omaksi iloksi, Tevilin sanoi."

Naisetkin pelikentillä – PPV-lehti 1979

"Naisten jalkapalloharrastus lisääntyi Suomessa vauhdikkaasti 1970-luvun alussa ja keväällä 1975 päätettiin perustaa Pajamäen Pallo-Veikoillekin mimmijoukkue. Huhtikuussa 1975 pidettiin ensimmäiset harjoitukset ja tyttöjä kertyi niin paljon, että piirinsarjaan mentiin mukaan.

Naiset ovat pelanneet viisi vuotta vaihtelevalla menestyksellä. Pääperiaatteena on ollut fyysisen kunnon parantaminen mielekkäällä liikunnalla. Tytöt eivät ole halunneet pyrkiä ylempiin sarjoihin. Tähän on vaikuttanut myös valmentajien puute. Välillä naiset ovat joutuneet toimimaan ilman valmentajaa, koska seuralla ei ole vähäisten resurssien takia riittänyt heille "vetäjää". Valmennuksesta vastaamassa ovat olleet Antero Lehto, Ari Kiviniemi ja Jouni Laaksonen.

– –

Piirin talvisarjassa tytöt ovat olleet joka talvi mukana ja talvella 1977 Antero Lehto luotsasi joukkueen jopa lohkovoittoon.

– –

Naisten joukkueen paras pelaaja on ollut Ritva Kantojärvi. Vakiokokoonpanoon ovat lisäksi kuuluneet mm. Sirpa Hovilinna, Nina Yrjölä, Heidi Torkko ja Maarit Matilainen. Vuonna 1979 palkittiin parhaana pelaajana Nina Yrjölä."

Pienellä seuralla on aina vaikeuksia – PPV-lehti 1977

"Pajamäen Pallo-Veikot on vuodesta 1969 lähtien tehnyt työtä Länsi-Helsingin alueella nuorten jalkapallotoiminnan hyväksi. Lyhyen historiansa aikana seura on kasvattanut joukkueita Suomen parhaiden joukkoon ja saanut parhaimmillaan edustusjoukkueensa III divisioonaan. Siinä on kuitenkin pienen seuran katto. On hyvin vaikea päästä tätä pidemmälle.

Pienellä urheiluseuralla on monia vaikeuksia. Johtokuntaa puhuttavat eniten taloudelliset seikat. Kaupungin avustus on pieni ja omarahoitukseen on vaikea päästä yleisen laman aikana.

Toiminnalliset vaikeudet tuntuvat myös tällä hetkellä ainakin PPV:ssä. Toimihenkilöitä ei ole tarpeeksi, jotta urheiluseuran toimintaa voitaisiin pyörittää kunnolla. Seura on nuori ja toiminnassa mukana olevat myös nuoria. Aikaa ei riitä tarpeeksi järjestötehtäviin, kun useat vielä pelaavat itse joukkueissa mukana.

Urheilulliset vaikeudet ovat luku sinänsä. Joukkueiden valmennus vaatii varoja ja pienen seuran on vaikea pitää omia kasvattejaan mukana enää aikuisiässä. Houkutukset suurseurojen taholta tuntuvat usein lupaavilta. Kasvattajaseuran asema ei ole kadehdittava.

Kaikesta huolimatta kirjaimet PPV nähdään jatkuvasti jalkapallon sarjataulukoissa, jopa valtakunnallisella tasolla. Tänä vuonna PPV:n A-nuoret olivat vähällä päästä SM-loppusarjaan ja edustusjoukkue voitti piirin I B luokan mestaruuden. Näiden joukkueiden pelaajista on tarkoitus koota joukkue ensi vuoden IV divisioonan sarjataisteluihin."

Talous tiukalla – PPV-lehti 1979

"Kun Pajamäen Pallo-Veikot syksyllä 1969 perustettiin, oli perustajilla runsaasti urheiluhenkeä ja innostusta, muttei yhtään rahaa. Urheiluseuraa ei kuitenkaan hoideta ilman maksuvalmiutta, sillä pelaaminen ja harjoitteleminen ei ole Helsingissä ilmaista.

PPV:n suurimpia menoeriä ovat vuosittain kenttä- ja erotuomarikulut, salivuokrat, varustehankinnat ja matkakustannukset vierasotteluista. Seuran pelatessa III divisioonassa jouduttiin matkustamaan eri puolille Etelä-Suomea ja nuorten SM-sarjoissa on käyty Savossa ja Pohjanmaalla asti. Nuorten osallistuessa ulkomaisiin turnauksiin ovat pelaajat ja heidän vanhempansa kiitettävästi auttaneet matkakassan kartuttamisessa.

Helsingin kaupungin vuosittainen avustus ei auta seuraa kovinkaan pitkälle. Pajamäen Pallo-Veikkojen Tuki ry:n perustaminen toi 1975 apua rahahuoliin ja lahjoituksia on lisäksi saatu myös muilta pajamäkeläisiltä yhdistyksiltä, esimerkiksi Pajamäki-seuralta ja Lions Klubilta.

Avustuksista huolimatta suurin osa PPV:n rahoista on hankittu omalla työllä, erilaisilla talkoilla. Heti seuran toiminnan ensimmäisenä talvena 1970 hoidettiin kaupungin korvausta vastaan Pajamäen luistinrataa. Monisteita on jaettu palkkiota vastaan eri puolille kaupunkia, jätepaperia on kerätty kuukausittain Pajamäestä jo monen vuoden ajan ja muitakin keksittyjä rahanhankintakonsteja on yritetty käyttää.

Vuonna 1976 PPV hankki omistukseensa nakkikioskin ja pystytti sen Pajamäkeen. Myyntituotto oli aluksi hyvä, mutta alkuinnostus loppui ja kioski myytiin pois 1978. Vuodesta 1973 lähtien on vuosittain tehty seuralle oma lehti, joka on ollut paitsi pr-väline myös ilmoituhankinnan avulla tulonlähde. Vuosittaiset pikkujoulut ovat koonneet seuran jäsenet yhteen ja samalla kartuttaneet kassaa."

PPV:n tulevaisuus – PPV-lehti 1983 (kirjoittanut Antero Lehto)

"Seuratoimintaa pyörittävien henkilöiden vaihtuvuus on ollut koko PPV:n toiminnan ajan liian vähäistä. Johtokunnan jäsenyys tai puuhamiehen toimi on kuin jokin rangaistus. Tähän määrätään, ei päästä. Johtohenkilöiden vaihtuvuuden vähäisyys tuo mukanaan kalkkeutumista; kaikki menee omalla painollaan ja tuudittaudutaan vanhaan, entiseen toimintaan. Ei uskalleta tehdä mitään uutta, kehitys pysähtyy ja ennenpitkää toimintakin lamaantuu.

On selvää, että seuraa pyörittävien henkilöiden 'ammattitaito' eli kokemus ja tieto on se, johon PPV:kin nojaa. Mutta ilman uusia ideoita ja innokkuutta seuran toiminta on vaakalaudalla."

50 vuotta myöhemmin

Tässäpä lyhyesti pätkiä seuran alkuvuosista. Lisää voit käydä lukemassa PPV-lehdistä. Ehkäpä myös saamme jossain vaiheessa jonkinlaisen historiikin koottua seuran taipaleesta. Katsotaan.

Yhteenvetona voisi todeta sen, että 1970-luku oli PPV:n toiminnassa eritääin vireää aikaa. Nuoret perustajajäsenet olivat toiminnassa aktiivisesti mukana, ja seurassa vallitsi vahva tekemisen henki. Vuoden 1986 lehdessä todetaankin, että PPV:n kiihkein buumi siihen mennessä oli 1970-luvulla. 80-luvulla toiminta alkoi hieman hiipumaan, ja itse asiassa junioritoiminta hetkeksi loppuikin 80-luvun lopulla.

"Toistaiseksi lyhyen, 16-vuotisen historian aikana on seurarrrne lehdissä kirjoitettu menneestä ajasta, lähinnä 70-luvusta, varsin paljon. Välillä tuntuu jopa siltä, että PPV eli kulta-aikaansa viime vuosikynmenellä. Ja tällä 80-luvulla ei olisikaan tapahtunut muuta kuin 15-vuotisjuhlien vietto vuonna 1984.

Se, että ensimraisen vuosikynmenen aikana tapahtui paljon, johtui useastakin seikasta. Pajamäessä asui paljon nuorisoa, varsinkin 10-14 vuoden ikäistä nappulaa. Porukka oli helppo saada toimintaan mukaan. Vanhemmat olivat innostuneita asiasta. Seura oli uusi. Jalkapalloiluinnostus kasvoi Suomessa kaiken aikaa."

Haasteitakin oli, vaikka käynnissä oli seuran "kulta-aika". Talous ja toimihenkilöiden määrä oli heti alkuaikoina päänvaiva, mutta jollain tavalla vaikeuksistakin aina selvittiin, eikä pyyhettä heitetty kehään.

On mielenkiintoista huomata, että monet asiat, jotka olivat haasteita seuran toiminnassa jo alkuvuosina, ovat haasteita meillä edelleen. Toimihenkilöistä oli pulaa jo 1970-luvulla, ja krooninen pula on jatkunut näihin päiviin asti. Toimihenkilöitä, kuten valmentajia, kaivataan kovasti, vaikka toki monessa joukkueessaamme tilanne on myös oikeinkin hyvä. Seuran hallinnollisissa tehtävissäkään eivät lisäkädet olisi pahitteeksi.


Myös PPV-lehdessä vuonna 1994 etsittiin seuraan valmentajia.

Johtokunnan, nykyisin hallituksen, toimintaan ei ollut tunkua tuolloin, ja sama on pätenyt seuran toiminnassa myös viime vuosina. Tämä vuosi teki tosin poikkeuksen, kun hallitukseen saatiin liuta uusia tekijöitä. Kysymys onkin, miten saadaan hallituksen toiminta mielenkiintoiseksi ja sellaiseksi, jota ihmiset tavoittelevat eivätkä välttele kuin rangaistusta? Vireä hallitus on seuran tärkein voimavara.

Jo tuolloin alkuaikoina oli pinnalla suurseurojen värväyspolitiikka. Tämähän on jatkunut tähän päivään asti. Ei välttämättä suoranaisesti värväyspolitiikkana, mutta junioripelaajiamme suuntaa ahkerasti suurempiin seuroihin, suurempiin ympyröihin. Ketkä lähtevät ammattimaisemman valmennuksen, ketkä suurseuran brändin ja ketkä esimerkiksi kaverien perässä, kun kaikki luokkalaiset jo pelaavat klubissa tai LePassa. Pienellä seuralla jää valitettavasti usein luu käteen.

Talousvaikeuksia, kuten alkuvuosina, ei seura ole onneksemme pahemmin enää kohdannut, vaan hallitus on tarkalla rahankäytöllä pitänyt talouden tasapainossa. Joskin toimintaamme tarvittavat varat kerätään melkolailla kauttaaltaan suoraan jäseniltämme ja junioreiden vanhemmilta. Ja koska olosuhteemme Pajamäen hallissa ovat hintavat, ei toimintamme ole merkittävästi sen halvempaa kuin muissa lähiseuroissa.

Ei järjestetä talkoita, kerätä jätepaperia, jaeta mainoksia, järjestetä kinkereitä. Nakkikioskista puhumattakaan. PPV-lehtikin on hiipunut, vaikka se tänä vuonna pitkän tauon jälkeen julkaistaankin. Yleinen ajatusmalli tuntuu olevan, että toiminnasta mieluummin maksetaan suoralla maksulla kuin ponnistellaan sen eteen. Erilaiset varainhankintakampanjat seuratoiminnassa ärsyttävät monia. On niin kiire, ettei ehdi. Se on ajan henki.

Seuran perustajajäsenet ja alkuaikojen aktiivit tekivät valtavan työn, jotta toiminta saatiin käyntiin ja rahoitettua sekä pidettyä yllä. Se oli pyyteetöntä sitoutumista seuraan ja yhteisöön. Intohimoa.

Nyt ovat ajat erilaiset, mutta varmasti jotain voisimme näiden nuorten miesten, seuran perustajajäsenten, tekemisestä ottaa toimintaamme yhä mukaan.

Onnea 50-vuotias PPV!

- Juuso Kokkonen, puheenjohtaja


   
Lisää uutisia
Pajamäen Pallo-Veikot Ry
«  Joulukuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031
Kategoriat